Ajantasalle

Kirjoitin tämän jo tiistaina, mutta netti tökkäisi enkä ole sen jälkeen istunut kotikoneella jonne tämän tallensin tiedostoihin, joten tässä siis vähän blogin ajantasalle päivittämistä!

Vanhempieni luona oltiin muutama päivä. Mulle se oli todella rankkaa, mutta ehdottomasti sen arvoista. Kotona odotti pirteä ja levännyt mies, oma itsensä. Parisuhde on voinut sen jälkeen paremmin. Myöskin E on mummolareissun jälkeen ollut paljon iloisempi ja puheliaampi, tytöstä on kuoriutunut oikea papupata.

Tultuamme kotiin vanhempieni luota miehellä alkoi heti loma. Kävimme uittamassa tyttöä järvessä ekan kerran, ja voi miten paljon E tykkäsikään! Kävimme Sipoossa pienellä mökkivierailulla, Kotkassa moikkaamassa E:n kummitätiä ja hakemassa minulle uuden tatuoinnin, kävimme Loimaalla hakemassa uuden työpöydän. Mies ja tyttö kävivät kaksistaan mökkeilemässä, minä näiin ystäviäni.

Loman jälkeen aloitettiin päiväkotitutustuminen. Ensin hoitaja tuli tänne meille kylään, tutustumaan tyttöön, sen jälkeen käytiin muutaman päivän ajan päiväkodilla. Tutustuminen jäi aivan liian lyhyeksi omaan makuuni, mutta minkäs teet, jäi vähän viime tippaan kun se kauan kaivattu päivähoitopäätös olikin lojunut postipinossa juhannuksesta lähtien. Saatiin päivähoitopaikka aika kaukaa, mutta juuri sopivasti koulumatkani varrelta (riippumatta siitä, kuljenko junalla vai autolla), ja saatiin myös aikaistettua hoidon alkamispäivää. Viime viikon keskiviikkona oli ensimmäinen virallinen hoitopäivä, ja E on pärjännyt todella hyvin. Tytön laittaminen hoitoon näin pienenä (16kk iässä) oli mulle kova paikka, mutta tiesin sen olevan parempi niin, meille molemmille. Vaikka päiväkotia on takana vasta alle viikko, rohkenen sanoa, että se on tehnyt E:lle todella hyvää!

Ja sitten se koulu. Se alkoi myös viime keskiviikkona, ja osoittautui heti torstaina liian raskaaksi. Perjantaina meillä ei ollut koulua ollenkaan. Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä en saanut univaikeuksieni takia nukuttua silmällistäkään, koulupäivä olisi ollut täydet 8 tuntia ja päälle 30 minuutin ajomatkat suuntaansa - katsoin viisaammaksi mennä lääkäriin pyytämään nukkumisapua. Olisin saanut elokuun loppuun asti sairaslomaa, mutta otin vain kolme päivää, etten jää heti kättelyssä kauheasti jälkeen muista. Soitin ryhmänohjaajalleni, joka oli jo pitänyt lupaamansa palaverin terveydenhoitajan kanssa ja alustavasti näyttäisi siltä, että opintoni venyvät kolmeen vuoteen (alkuperäinen opiskeluaika olisi ollut kaksi vuotta), lisäksi tämän jakson lukujärjestyksestä heitettiin muutama kurssi pois jotta sitä saatiin kevyemmäksi. Ihan kohta tapaan opon ja silloin lähdetään tekemään henkilökohtaista opetussuunnitelmaa, koska en terveystilanteeni takia kykene opiskelemaan samaa tahtia muiden kanssa.

Loppuviikosta kävin esittäytymässä terveydenhoitajalle, ja sekä hän että maanantainen lääkäri tarttuivat yhteen asiaan - painooni, josta olen itsekin huolissani. En kehtaa edes sanoa, kuinka vähän vaaka näytti. Kävin taas verikokeissa, tällä kertaa sieltä etsittiin mm. keliakiaa. 

Juoksutin myös ambulanssimiehiä saatuani mystisen hengenahdistus-rintakipu-minkälie kohtauksen uudesta kipulääkkeestä. 

Nyt E on kipeä, kummitäti tulee kohta hetkeksi kaitsemaan häntä kun itse käyn koulussa pyörähtämässä. Vähän meinaa olla kiirus, joten selitän mm. tuon ambulanssijutun tarkemmin myöhemmin!