Kouluahan mulla on ollut nyt 3 viikkoa. Arvatkaa kuinka paljon olen ollut paikalla? 6 päivää. En vaan pysty istumaan siellä, vaikka sain oman ergonomisen tuolin ja vaikka musta tehtiin erityisopiskelija ja päivistä tehtiin puolet lyhyempiä kuin muilla. Siispä olen jälleen kerran sairaslomalla, näillä näkymin ainakin ensi viikon loppuun asti. Ja silloinhan jakso on jo puolessa välissä ja olen ihan pihalla kaikesta. Hitonmoinen stressi.
En pysty istumaan, en seisomaan, en makaamaan, en pysty olemaan missään asennossa yli 10 minuuttia. Mun pitäisi kyllä pystyä tekemään edes kevyimpiä pilatesliikkeitä, mutta olen niin kipeä etten pysty. En saa kumartua, kurkottaa, nostaa tai kantaa mitään. Kivut ovat ihan sietämättömät (asteikolla 1-10 ehkä jotain 15 luokkaa) ja edellisen lääkekokeilun säikäyttämänä syön pelkkää panadolia, sillä se on turvallisin ottaen huomioon, että mulla on suuri sukurasitus mm. sydäninfarktiin (vaikka ei ihan näin nuorena pitäisikään tulla) ja mahahaavaan. Pudotus on aika iso, jos ottaa huomioon, että ennen tätä söin pitkän aikaa vain toinen toistaan vahvempia punaisella kolmiolla varustettuja, voimakkaasti nuppiin kilahtavia lääkkeitä joista ei edes saanut apteekissa reseptiä takaisin.
Niinpä E, tuo 13-kiloinen möllikkä, on päivät päiväkodissa ja itse homehdutan takamustani kotona tekemättä MITÄÄN. Ja se se vasta rankkaa onkin.
En osaa kyllin kuvailla, miten paskana sitä voikaan olla. Miten syyllisyys voikaan taas painaa ihan joka asiasta ja miten en oikeasti vaan JAKSA sitä että tähdet vilkkuu silmissä koko ajan eikä asialle voi tehdä mitään.
Ja sitten joku ihmettelee, miksi olen niin äreä?
Voi sinua :( Toivotaan että tilanne taas pian helpottais! <3
VastaaPoista<3
PoistaSuosittelen lukemaan Antti Heikkilän kirjan 'Siunattu kipu'. Siitä saattaisi olla apua, koska kirjoittaja on erikoistunut mm. noihin selkäkipuihin.
VastaaPoistaKiitos vinkistä =)
Poista